TUNTEIDEN TASALLA

Puolisoni totesi minulle joskus arjen tiimellyksessä, että hänessä on herännyt ristiriitainen tunne näistä henkisistä asioista ja minusta. Hän on lukenut paljon tekstejäni ja kuunnellut kertomaani, mutta samassa hän näkee minut joka päivä, hyvin arkisissa tilanteissa lapsiperhe elämän keskellä. Hän totesi, että ei nuo henkiset asiat sitten taidakaan aina toimia, kun sinäkin menetät usein hermosi ja käyttäydyt ihan miten sattuu. Taputukset tälle tärkeälle oivallukselle, jonka hän nosti esiin.

Totta, en lainkaan ole aina tyyni ja rauhallinen joka tilanteessa, menetän hermoni ja jäkätän välillä kuin mikä tahansa kolmiulotteinen otus. Olen ollut aina hyvin kiltti ja harkitsevainen sanoissani mutta lapsien myötä löysin itsestäni aivan uuden puolen, joka ei tietyssä kuormitus tilassa kestä mitään eikä ketään. Se on ollut itsellenikin uusi piirre, jonka kanssa sain työskennellä pitkään tullessani vanhemmaksi. Yllätyin siitä, miten paljon syyllisyyden tunteita minulle nousikaan, kun en osannutkaan olla se kärsivällinen ja tasapainoinen äiti ja puoliso joka halusin olla.

Henkisissä piireissä ja lempeän vanhemmuuden ajatuksessa korostetaan usein sitä, kuinka tavoitteena on rauhallisuus, tasapainoisuus, tyyneys ja muita ihania ylisanoja. Ajatuksena olisikin ihanaa, että voisimme aina lilliä näissä zen -olotiloissa, mutta todellisuus on usein jotain muuta. Ja kun menetämme hermomme tai toimimme enemmän räyh -olotiloissa, koemme kauheaa syyllisyyttä omasta keskeneräisyydestämme. Muistan monia kertoja milloin olen kokenut olevani kauhean tekopyhä, kun minun pitäisi tällaisena enkeli-ihmisenä osata käyttäytyä paljon viisaammin ja henkisemmin.

Monesti pidäteltyämme ja hengiteltyämme pitkään omia todellisia tunnetiloja ja reaktioita, ne tulevatkin pintaan kahta kauheammalla voimalla.

Lasten myötä pääsin kohtaamaan itseni hyvin rehellisesti ja jopa raa’asti. En päässyt omaan rauhaan ja henkiseen maailmaani pakoon, jossa olisin voinut prosessoida ja rauhoitella tunteitani ja reaktioitani vaan minun oli kohdattava itseni niissä tilanteissa ns. livenä. Oli pöyristyttävää huomata, kuinka herkästi olin aina nieleskellyt tunteitani ja käsittellyt niitä vain itseni kanssa ja kuinka tiukassa tämmöinen opeteltu tapa oli. En ollut työskennellyt aidosti omien tunteideni ja reaktioideni kanssa vaan yritin päästä niistä vain mahdollisimman nopeasti eroon. Tunteiden suorittaminen ja tyyneyden hakuisuus rapisi aika vauhdilla pois kun ei ollut enää vaihtoehtoa paeta.

Henkinen tasapaino ja tasapainoinen elämä syntyy siis siitä, että olemme aitoja, rehellisiä, sallivia kaikille tunteillemme, kokemuksille ja itsellemme. Meillä on paljon epärealistisia mielikuvia siitä, mitä henkisyys ja tasapaino on. Ajamme herkästi itseämme ahdinkoon olettaessamme, että henkisen ihmisen pitäisi olla aina rauhallinen, jaksavainen, positiviinen ja optimistinen. Nämä on niitä tunneskaalan ihania olotiloja, joihin henkisyydellä voi päästä. Mutta, me olemme ihmisiä ja meissä on myös toinen puoli, se toinen ääripää, joka on välillä väsynyt, kuormittunut, ylikierroksilla, masentunut, negatiivinen ja turhautunut. On henkisempää olla aidosti oma itsensä, kuin esittää jotain roolia joka luulet, että sinun tulisi olla.

Valaistuminen, henkinen hyvinvointi, tasapaino on oikeasti sitä, että uskallamme sallia itsellemme kaikki tunteet, reaktiot, olotilat ja pintaantulot.

Meitä edeltävät sukupolvet ovat olleet taitavia peittelemään tunteitaan tai purkamaan ne keinoilla, jotka eivät ole olleet hyväksi heille itselleen eikä muille. Elämme nyt kuitenkin jo henkisesti sitä aikaa, jolloin meidän on puhdistettava vanhat toimintamallit ja luoda toimivampia, henkisiä keinoja niiden tilanteiden käsiteltäväksi. Lapsillekin on opetettava tunteiden käsittelyä, mutta huomaan usein kuinka moni aikuinenkaan ei osaa kohdata omia tunteitaan tai toimia niiden kanssa. Keinot voivat olla opeteltuja tai alitajuisia selviytymisreaktioita vaikeista tilanteista. Kun nämä käyttäytymismallit uskaltaa ottaa itsensä eteen tarkasteltaviksi ja tunnistettaviksi, voimme terveellä tavalla lähteä muuttamaan niitä ja löytämään niihin uudenlaisia ja itselleen armollisia tapoja toimia.

Kun huomaan, että oma pinnani alkaa kiristyä, voin yrittää meditoida, ottaa hetken tilaa itselleni rauhoittumiseen, tehdä itselleni energiahoidon tai hengitellä lisää tilaa ajatuksiini. Mutta kun huomaan, että lapset seuraavat perässäni kun yritän mennä toiseen huoneeseen rauhoittumaan tai katson, että kalenterissani on seuraava meditaation mentävä aukko vasta kahden päivän päästä – on minun kohdattava itseni ja hermoni juuri tässä ja nyt. Se ei haittaa, että lapseni näkevät minut ärsyyntyneenä tai suuttuneena, minun ei tarvitse osata aina löytää kohteliaita sanoja ilmaista itseäni puolisolleni tai osata hillitä itseäni, jotta annan itsestäni hyvän ja rauhallisen mielikuvan. Ne ovat tunteita, jotka voidaan käydä läpi kun tilanne rauhoittuu.

Tasapainoinen elämä on sitä, että sallimme tasapainon myös horjuvan

Jos huomaan, että vaikeat tunteet ja reaktiot ovat pinnalla jatkuvasti, enkä osaa oikein päästä niistä eteenpäin. Tiedän, että ne ovat asioita joihin minun tulee keskittää ajatuksiani tietoisesti. Jos olen jatkuvasti niin kuormittunut että olen kokoajan hermot kireällä ja ärsyyntynyt, on aika lähteä purkamaan niitä todellisia syitä erilaisten triggereiden taustalla. Triggerit ovat upeita opettajia, kun lopetamme kysymästä ”miksi minä koen tällaista” vaan kysymme, ”mitä tästä opin itsestäni”.

Nämä taidot eivät kartu vain teorioiden ymmärtämisellä ja tiedostamisella, vaan ne todelliset koulut käydään siellä ihmisten välisissä suhteissa, kohtaamisissa, omien ääripisteiden tietämillä ja siellä, missä ehkä niitä vähiten osaamme odottaa. Tasapaino syntyy vilpittömyydestä, aitoudesta, rehellisyydestä ja suoruudesta – ei siitä, että muokkaamme itsestämme elävän patsaan, joka selviää vaikeista tilanteesta ja konflikteista rauhallisesti ja seesteisesti.

Anna tunteillesi tilaa olla, pyydä ne sisään ja tunne ne. Ei tunteesi halua sinun analysoivan niitä ja pohtivan mitä mikäkin tunne nyt tarkoittaa tai merkitsee. Tunne on tunnettava, kohdattava, sallittava ja sisäistettävä – nyt tuntuu tältä ja se on ihan ok. Et ole yhtään henkisempi tai valaistuneempi, jos osaat kontrolloida ja analysoida tunnetilojasi, vaan todennäköisemmin etäännyt silloin Tosi Minästäsi ja sydämesi äänestä vain kauemmas.