HENKINEN KASVU OSANA ARKEA
Henkinen kasvu voi olla sisäsyntyinen tai ulkoisen tilanteen laukaisema muutos, jossa käännymme vahvasti sisäänpäin kuuntelemaan ja läpikäymään itseämme. Oma polkuni käynnistyi sisäisen kaipuun kautta, etsin elämääni syvyyttä ja tarkoitusta, mitä en löytänyt sen hetkisestä elämästäni. Kun olin itse valmis, tuli eteeni ihmisiä, jotka avasivat minulle uudenlaisen henkisyyden maailman. Minun oli opeteltava paljon uutta ja karistettava vanhoja uskomuksiani, jotta ymmärsin mikä resonoi itsessäni voimallisimmin. Osalle henkisyyden voi herättää esiin esimerkiksi sairaus, isot elämänmuutokset tai joskus me vain pikkuhiljaa havahdumme henkisen hyvinvoinnin kaipuuseen.
Osa syntyy maailmaan jo valmiiksi herkkänä, tietoisena ja henkisenä, mutta varmaan suurin osa meistä joutuu opettelemaan henkisyyttä osana elämää.
Henkinen kasvu on prosessi, joka vie jokaiselta oman yksilöllisen aikansa. Oikeastaan voidaan kyllä myös todeta, ettei tietoisuus tai valaistuminen ole mikään lopullinen olotila, jolloin voimme julistaa, että ”tadaa! olen nyt valmis ja valaistunut”. Kasvamme jatkuvasti lisää ja kohtaamme uusia kerroksia, kierroksia ja ulottuvuuksia ja tulemme tietoisiksi aina uudestaan ja uudestaan. Elämme ikäänkuin kahdessa maailmassa, jossa toisessa olemme kaikesta vapaita sieluja ja samalla sidottuja ihmisen elämään ja prisman kassajonoihin.
Tietoisuuden kasvu onkin tärkeä osata integroida osaksi meidän ihmisten elämää. Emme voi erotella sitä osaa itsestämme ja olla tietoisia vain tiettynä hetkenä tai jonkun harjoituksen aikana. Tietoisuus on osa meitä ja elämäämme siellä missä olemme ja mitä milloinkin teemme. Moni hämmentyy siitä, että lopulta henkisyys tai tietoisuus ei välttämättä mullista elämäämme sen suuremmin vaan se tulee osaksi arkista minäämme, joka tekee niitä ihan samanlaisia asioita kuin aina ennenkin. Joskus elämä voi muuttua radikaalisti, ihmissuhteet muuttuvat, työtehtävät voivat vaihtua tai teemme muita mullistavia muutoksia, mutta useimmissa tapauksissa henkisyys ja tietoisuus tulee osaksi sitä vanhaa ja tuttua elämää.
Tietoisuus tai henkinen kasvu ei tarkoita sitä, että kaikkien olisi ryhdyttävä tekemään hoitoja ja valmennuksia tai tekemään jotain henkisesti virittäytynyttä työtä. Meidän ei tarvitse löytää elämäämme kumppania, joka hurahtaa kanssamme samanlaiseen elämäntapaan ja tyyliin. Tärkeintä on oma tasapaino, onnellisuus ja rohkeus tehdä niitä omia sydämen ja sielun valitsemia töitä ja tehtäviä, sekä viettää aikaamme niiden ihmisten kanssa, keitä rakastamme, vaikka he eivät aina ymmärtäisi mistä puhumme.
Tieto ja tietoisuus on kaksi eri asiaa. Voimme käydä kaiken maailman koulutukset, retriitit, meditaatiot, hoidot, ostaa kristallit ja valmistaa omat rummut – mutta lopulta emme tee niillä mitään, ellemme tuo kaikkea tietoa alas itseemme, sydämiimme ja integroi sitä kaikkea tietoisuutta osaksi ihmisyyttämme.
On hyvä luopua omista mielikuvista, odotuksista, ympäristön ja egon luomista vaatimuksista sen suhteen, mitä odotat henkisyydeltä tai tietoiselta elämältä ja kuinka se näkyy elämässäsi. Olemme jokainen ainutlaatuisia, emmekä voi verrata omaa polkuamme toisten matkaan. On vain oma oikeasi.
On tärkeä tutkia itseään syvästi ja kuunnella sisintään. Tapoja ja tekniikoita on varmasti yhtä paljon kuin on meitä ihmisiäkin. Kaikessa mitä opimme tai opiskelemme on oma taikansa ja varmasti tärkeitä oivalluksia, mutta tärkeämpää on se, kuinka ankkuroit itsesi ja tietoisuutesi tähän hetkeen, itseesi, sieluusi ja sydämeesi – osaksi ainutlaatuista elämääsi tällä planeetalla.
